Kello soi tänään aivan liian aikaisin. Istun junassa ja lueskelen uutta blogia. Välillä ajatus karkaa miettimään viikonloppua. Se oli täynnä ohjelmaa ja välillä juoksin paikasta toiseen. Mietin tilanteita joissa olin, miten niissä käyttäydyin. Olisin voinut olla kärsivällisempi, lempeämpi ja läsnäolevampi. Haluaisin lukea Raamattua, mutten oikein tiedä mistä aloittaisin. Pää tuntuu toimivan hitaasti. Muistan laukkuni pohjalla pyörineen mannalapun, jonka otin opiskelijaillasta viime viikolla. En ole muistanut avata sitä.
Hmm... Vähän tylsä kohta, mietin ensin. Ei oikein puhuttele tänä aamuna. Menen kuitenkin lukemaan Psalmin 19. Sieltä löytyi tämän aamun rukoukseni:
Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä?
Puhdista minut rikkomuksistani,
niistäkin, joita en itse näe. (19:13)
Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani. (19:15)
-Liina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!