"Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni"

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. (Ps.69:6-7)

Psalminkirjoittajan sanat ovat minulle hyvin tuttuja. Olen tottunut siihen, että jokaisessa rukoushetkessä Jumalan kanssa, kun kerron Hänelle päivästäni ja mitä on tapahtunut, joudun myös aina toteamaan sen, että jotain on mennyt pieleen. Olen tehnyt syntiä, olen toiminut väärin itseäni ja toisia kohtaan, olen rikkonut Jumalan tahtoa ja olen ollut itsekäs ja laiminlyönyt mahdollisuuksiani auttaa muita. Jumala tietää sen kaiken jo ennen kuin mainitsenkaan asiasta, mutta on hyvä myös itse tunnustaa oma virheellisyytensä. Jumala tuntee minut ja sinut, meidät kaikki - ja tietää, ettei meissä itsessämme ole mitään hyvää. Kuitenkin minulla, vaikka teenkin väärin, on sydämessäni halu toimia Jumalan tahdon mukaan. Minulla on halu päästä eroon synnistä - asioista jotka erottavat minua Jumalasta ja siten estävät Jumalan rakkauden täydellisen toteutumisen elämässäni. Mutta on myös toinen syy siihen, miksi haluan muuttua. Niin kuin psalminkirjoittajallakin, minulla on usein sydämelläni rukous: ”Älä anna minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua”. Kaikki meistä ovat vajavaisia ihmisiä, mutta en halua olla omien tekojeni tai sanojeni kautta haittaamassa tai estämässä muiden pyrkimyksiä kohti Jumalaa. Mieluiten haluaisin olla heitä auttamassa ja tukemassa, mutta niissä hetkissä joissa en siihen pysty, joudun pyytämään Jumalaltani, etten sentään olisi heille esteenä. Onneksi Jumala on meitä kohtaan armollinen.

Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu". Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut".  (Jes.6:5-8)

Jesaja kertoo sellaisesta oman elämänsä vaiheesta, jossa Jumalan voima kohtasi häntä ja hän joutui tunnustamaan oman virheellisyytensä. Jumalan vastaus ei ollut arvosteleva tai tuomitseva. Sen sijaan Hän kosketti Jesajaa, ja muutti tämän elämän. Samoin Hän voi tehdä meillekin tänään. Muutos ei tule välttämättä näkyviin hetkessä. Jesajallakin oli omat kipuilunsa Jumalan kanssa vielä myöhemmin. Kuitenkin, vaikka virheellisyytemme ja vajavuutemme tulee aika ajoin näkyviin, niin Jumalan lupaus on totta: meidän syntimme on annettu anteeksi ja meidän velkamme on poistettu.

Kysymys ei ole meidän virheettömyydestämme (tai ehkä oikeammin virheellisyydestämme): Jumala on kykenevä ja halukas korjaamaan meidän puutteemme ja antamaan anteeksi syntimme. Kysymys on siitä, mitä vastaamme kun Jumala kysyy: ”kenet minä lähetän?”. Rukoilen sinua, Jumala, että voisin tänäkin päivänä vastata tuohon kysymykseen niin kuin Jesaja: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut”.

- Miika