Meillä on nälkä

Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!" Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä". Niin opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?" Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. (Joh. 4: 31-34)

Olen viime aikoina lukenut John Burken kirjaa ”Mutaa ja mestariteos”. Sen yksi oivallus on jäänyt mieleeni pyörimään enkä ole saanut sitä millään pois, joten ajattelin kirjoittaa sen julki. Ajatus liittyy Jeesuksen sanoihin edeltävässä Raamatunkohdassa: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa”. Monilla kristityillä tuntuu usein olevan nälkä. Osallistuminen seurakunnan kokouksiin tai kräsäiltoihin, hengailu ja kristillisten kavereiden tapaaminen eivät välttämättä anna kaikkea sitä, mitä tarvitsemme. Voimme lukea Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta ja rukoilla (niin kuin oikein on ja myös siitä saamme paljon: sanoohan Jeesus ettei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta), mutta silti tuntea, että jotain puuttuu sisäisestä maailmastamme. Kaipaamme jotakin täyttymystä elämäämme mitä emme vielä näistä saa. Jotkut juoksevat seurakunnasta ja yhteisöstä toiseen etsimässä ”parempaa yhteisöä” täyttämään tätä aukkoa sisimmässään, lähes aina sitä löytämättä. Mikä voisi olla se asia, mitä niin kaipaamme?

Jeesuksen vastaus omalla kohdallaan tähän kysymykseen oli: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa”. Olen sitä mieltä, että emme voi löytää lopullista täyttymystä elämäämme ja kaipaukseemme, jos elämme Jumalalle vain puolella sydämellä. Jos otamme Jumalan mukaan vain tiettyyn osaan elämäämme, valitsemme Raamatussa esitetystä Jumalan tahdosta (ja siitä mitä Jumala meille erityisesti puhuu) sen, minkä haluamme ja sen mikä ei kolahda jätämme tekemättä. Jos tartumme meille tarjottuun pelastukseen vain viime hetken pääsylippuna, jonka käytämme sitten, kun olemme eläneet elämämme sen mukaan mitä itse haluamme, kyllä Jumala meitä voi armahtaa ja kuulla. Mutta melko tyhjää sellainen elämä on. Kyllä Jumala meitä rakastaa siitä huolimatta mitä teemme ja jätämme tekemättä, mutta Jumalan tahto ei ole se, että me elämme itsellemme. Olen itse elänyt elämääni paljolti tässä tyhjyydessä ja joskus myös väläyksinä siitä, millaista se voi olla, kun Jumala saa vaikuttaa elämän kaikilla osa-alueilla. Ja voin sanoa, että itselle eletty elämä on vähäisempää kuin ei mitään verrattuna siihen, mitä Jumala voi meille antaa, kun lähdemme täydesti seuraamaan Häntä (vaikka edelleenkin horjun tahtoessani kulkea kohti sitä tietä).

Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille." (Joh. 4: 35-38)

Ei ole olemassa sen parempaa aikaa toteuttaa Jumalan tahtoa ja lähteä kokosydämisesti seuraamaan Jumalaa kuin nyt. Meille ei ole luvattu helppoa elämää Jumalan yhteydessä. Se vie meidän itsemme kuolemiseen omalle tahdollemme ja haluillemme, kärsimyksiin ja jopa vainoihin, mutta myös yltäkylläisempään elämään Jeesuksen kanssa kuin voimme kuvitella. Pelto on valmis jo nyt, sen takia ei huomista tarvitse odottaa. Kysymys on vain: haluatko sinä?

- Miika