Pitkäperjantain sanoma
Kuka uskoo meidän
sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? Hän kasvoi Herran edessä
kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota
olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty
hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki
käänsivät kasvonsa pois. Hyljeksitty hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja
kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan
häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet
lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Jes. 53:1-6
Jes. 53:1-6
Synti. Tuomio. Kuolema. Tämä kaikki olisi kuulunut meille.
Olisimme ansainneet sen. Kuitenkin Jumala päätti toisin. Jumala antoi ainoan
Poikansa kuolemaan syyttömänä meidän puolestamme, jotta me saisimme rauhan.
Kuinka usein pysähdymme miettimään mitä todella tarkoittaa se,
että Jeesus on kuollut puolestamme? Entä kuinka usein muistamme, kuinka
kalliilla hinnalla meidät on ostettu vapaiksi (1.Piet 1:18-19)? Omasta puolestani ainakin voin todeta, että
muistan tätä aivan liian harvoin.
Ehkä kuitenkin tänään on hyvä pysähtyä ristin ääreen ja
jäädä pohtimaan, mitä Jeesuksen pelastustyö todella tarkoittaa minun
kohdallani. Samalla sydämestä voi myös nousta kiitos ja ilo siitä, että Jeesus
on kärsinyt minulle kuuluvan rangaistuksen ja lahjoittanut vapauden, rauhan,
puhtauden, sovinnon, anteeksiannon ja iankaikkisen elämän (ks. Room. 5:6-11).
Pitkäperjantain sanoman ääreen voit hiljentyä mm. päivän
tekstien äärellä, joita ovat Ps. 22:7-20, Jes 53, Gal 6: 14, Joh. 19:16-30.
Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle
- -
Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!