Huolehtimisen kipeys ja sen helpotus

Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Matt. 10:29 - 31

Olen mestari huolestumaan. En tiedä, miten olenkin kehittynyt niin hyväksi. Huolehtiminen on laji, jossa voisin osallistua SM-kisoihin (vaatimattomasti). Sen lisäksi, että huolenaiheita riittäisi muillekin jaettavaksi, on myös kestävyyteni lajissaan melko huippua.

Kuten tänään. Aloitin huolehtimisen varmaan aamulla väsyneestä olostani ja jatkoin työpäivän jälkeen vertailemalla laskimotukoksen, levottomien jalkojen ja suonikohjujen eroja. Levottomien jalkojen sijaan mieleni tuntui olevan levoton.

Soitin äidille. Äidin murehtimissuorituskyky on elämänkokemuksen myötä heikentynyt, mutta meissä on jotain samaa (sukulaisuuden lisäksi). Kerroin huoleni. Äiti kuunteli, järkeisti, ymmärsi. Ja lopuksi sanoi: ”Mitä jos rukoiltaisiin vielä iltarukous?” 

Iltarukous on ollut meidän juttu lähes koko elämäni ajan. Iltarukous on sulattanut murjotuksen, yksinäisyyden, välimatkan ja tietysti myös huolet. Rakas Jeesus on jatkunut usein listalla esirukouksia lähimmäisistä, joilla on vaikeaa tai joiden puolesta muuten toinen (tai molemmat) meistä murehtii. Tiesin rukouksen auttavan. Edes nolous siitä, etten ollut itse tajunnut viedä murheitani Isän eteen, ei vaikuttanut helpotuksen iloon. Yhteinen rukous lisäsi vain iloani.

En varmaankaan pääse hetkessä eroon huolehtimisen mitaleistani ja tiedän, etten ole ainoa, joka niitä keräilee vastoin tahtoaan. Tiedän kuitenkin keinon, miten huolehtimiseni voi toimia enemmän hyödyksi kuin harmiksi.  Tällaisille kuin minä, huolehtiminen on yksi keino muistaa kääntyä Isän puoleen, laskea huolet ja pelot Hänelle ja kiittää Häntä kaikesta, mitä Hän on meille antanut.

"Herra Jumala --- Sinä olet alku ja loppu, eikä ilman sinua olisi mitään. Sinun tiesi ovat salatut ja sinä tunnet ihmiset paremmin kuin he itse.Sinun turvalliseen huomaasi jätän itseni, rakkaani ja koko ihmiskunnan, jonka toivo ja lepo ovat sinussa maailman alusta maailman loppuun. Aamen."

Martti Lindqvistin aamuhartaus 9.10.1990, Kulkemisen kipu ja ilo -teoksesta

- Katariina