Sivut

4. helmikuuta 2014

Kohtaaminen kaivolla (Joh. 4:1-42)



Luin pitkästä aikaa Johanneksen evankeliumista tuttua kertomusta Jeesuksesta ja samarialaisesta naisesta kaivolla, mutta tällä kertaa se avautui aivan uudella tavalla. Löysin sieltä asioita, joihin en aiemmin ole edes kiinnittänyt huomiota.

Jeesus joutui kulkemaan Samarian halki, pysähtyi kaivolle ja pyysi paikalle tulleelta samarialaiselta naiselta juotavaa. Jo tämä oli itsessään suuri juttu, sillä siihen aikaan miehet eivät puhuneet naisille kadulla. Toisekseen kyseessä oli  samarialainen, joiden kanssa juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä (j. 9). Jeesus siis pyysi apua samarialaiselta naiselta, joka oli ilmeisesti hyljeksitty myös omassa yhteisössään, koska tuli kaivolle yksin eikä muiden naisten kanssa. Jopa Jeesuksen opetuslapset ihmettelivät myöhemmin paikalle tullessaan, miksi Jeesus puhui naisen kanssa (j. 27). 

Jeesus ei kuitenkaan katsonut tätä naista, kuten muut ihmiset katsoivat, vaan hän lähestyi naista vertaisenaan, apua pyytäen. Jeesus osoitti kuitenkin naiselle tietävänsä, millaista elämää tämä oli elänyt (j. 16-19). Yksi hienoimmista kohdista on, kun Jeesus keskustelun edetessä ensimmäistä kertaa tunnustaa yksittäiselle ihmiselle olevansa Messias (j. 25-26), ja tämä yksittäinen ihminen oli samarialainen, hyljeksitty nainen!

Tämä kertomus on hyvä esimerkki siitä, kuinka Jumala ei katso meitä ihmisten tavoin, vaan Hän näkee ihmisen sisimpään (vrt. 1. Sam. 16:7). Jeesus paljasti Jumalan valtakunnan salaisuuden naiselle, joka olisi ollut kaikin tavoin hyljeksittävä sen ajan sääntöjen mukaan! Tämä muistuttaa siitä, kuinka suurta Jumalan armo on, ja kuinka pitäisi vain osata suunnata katseensa ristille, siihen sovitustyöhön, minkä Jeesus puolestamme teki (vrt. Mark. 2:17). Jeesuksen ja naisen kohtaaminen oli selvästi hyvin merkittävä myös naiselle itselleen, sillä hän jätti vesiruukkunsa siihen paikkaan ja lähti kertomaan kaupungin asukkaille Jeesuksesta (j. 28). 

Varmastikin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tuo nainen tunsi olevansa arvokas, nainen, jota kukaan muu ei ollut pitänyt minkään arvoisena. Ja kuinka paljon tuo nainen saikaan aikaan viedessään ilosanomaa Messiaasta eteenpäin! Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja." (Joh. 4:41-42) Kunpa osaisimmekin ottaa tämän kaiken ohjenuoraksi itsellemme ihmisten kohtaamiseen, ettemme katsoisi toisia ylhäältä vaan tasavertaisina, yhtä rakkaina Jumalalle.

-Elina


1 kommentti:

  1. Kiitos hienosta ja puhuttelevasta tekstistä Elina! Kuuntelin tästä samasta kohdasta saarnaa eräänä sunnuntaina ja minulle avautui uudella tavalla jakeet 16-18. Niissä Jeesus pyytää naista hakemaan miehensä tietäen, että naisella on ollut 5 miestä eikä nykyinen ole hänen miehensä. Saarnaava pastori puhui siitä kuinka nainen oli luultavasti etsinyt rakkautta ja hyväksyntää miehistä ja ehkäpä vain sitä rakkauden huumaa, jonka tähden miehet vaihtuivat niin monesti. Aivan kuin nykypäivänä! Sama juttu niin monilla ihmisillä. Kuitenkin lopulta nainen löysi sen todellisen ja parhaan vastauksen janoonsa kohdatessaan Jeesuksen. Vain Hän voi todella täyttää syvimmän rakkaudenkaipuun sisimmässämme! Rukoillaan, että ihmiset löytäisivät totuuden janoonsa nykypäivänäkin! Room. 12:2, Joh 14:6

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!