Luin pitkästä aikaa Johanneksen evankeliumista tuttua
kertomusta Jeesuksesta ja samarialaisesta naisesta kaivolla, mutta tällä kertaa
se avautui aivan uudella tavalla. Löysin sieltä asioita, joihin en aiemmin ole
edes kiinnittänyt huomiota.
Jeesus joutui kulkemaan Samarian halki, pysähtyi kaivolle ja
pyysi paikalle tulleelta samarialaiselta naiselta juotavaa. Jo tämä oli
itsessään suuri juttu, sillä siihen aikaan miehet eivät puhuneet naisille
kadulla. Toisekseen kyseessä oli
samarialainen, joiden kanssa juutalaiset eivät olleet missään
tekemisissä (j. 9). Jeesus siis pyysi apua samarialaiselta naiselta, joka oli
ilmeisesti hyljeksitty myös omassa yhteisössään, koska tuli kaivolle yksin eikä
muiden naisten kanssa. Jopa Jeesuksen opetuslapset ihmettelivät myöhemmin
paikalle tullessaan, miksi Jeesus puhui naisen kanssa (j. 27).
Jeesus ei
kuitenkaan katsonut tätä naista, kuten muut ihmiset katsoivat, vaan hän
lähestyi naista vertaisenaan, apua pyytäen. Jeesus osoitti kuitenkin naiselle
tietävänsä, millaista elämää tämä oli elänyt (j. 16-19). Yksi hienoimmista
kohdista on, kun Jeesus keskustelun edetessä ensimmäistä kertaa tunnustaa
yksittäiselle ihmiselle olevansa Messias (j. 25-26), ja tämä yksittäinen
ihminen oli samarialainen, hyljeksitty nainen!
Tämä kertomus on hyvä esimerkki siitä, kuinka Jumala ei
katso meitä ihmisten tavoin, vaan Hän näkee ihmisen sisimpään (vrt. 1. Sam.
16:7). Jeesus paljasti Jumalan valtakunnan salaisuuden naiselle, joka olisi
ollut kaikin tavoin hyljeksittävä sen ajan sääntöjen mukaan! Tämä muistuttaa
siitä, kuinka suurta Jumalan armo on, ja kuinka pitäisi vain osata suunnata
katseensa ristille, siihen sovitustyöhön, minkä Jeesus puolestamme teki (vrt.
Mark. 2:17). Jeesuksen ja naisen kohtaaminen oli selvästi hyvin merkittävä myös
naiselle itselleen, sillä hän jätti vesiruukkunsa siihen paikkaan ja lähti
kertomaan kaupungin asukkaille Jeesuksesta (j. 28).
Varmastikin ensimmäistä
kertaa pitkästä aikaa tuo nainen tunsi olevansa arvokas, nainen, jota kukaan
muu ei ollut pitänyt minkään arvoisena. Ja kuinka paljon tuo nainen saikaan
aikaan viedessään ilosanomaa Messiaasta eteenpäin! Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he
sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me
olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman
pelastaja." (Joh. 4:41-42) Kunpa osaisimmekin ottaa tämän kaiken
ohjenuoraksi itsellemme ihmisten kohtaamiseen, ettemme katsoisi toisia ylhäältä
vaan tasavertaisina, yhtä rakkaina Jumalalle.
-Elina
Kiitos hienosta ja puhuttelevasta tekstistä Elina! Kuuntelin tästä samasta kohdasta saarnaa eräänä sunnuntaina ja minulle avautui uudella tavalla jakeet 16-18. Niissä Jeesus pyytää naista hakemaan miehensä tietäen, että naisella on ollut 5 miestä eikä nykyinen ole hänen miehensä. Saarnaava pastori puhui siitä kuinka nainen oli luultavasti etsinyt rakkautta ja hyväksyntää miehistä ja ehkäpä vain sitä rakkauden huumaa, jonka tähden miehet vaihtuivat niin monesti. Aivan kuin nykypäivänä! Sama juttu niin monilla ihmisillä. Kuitenkin lopulta nainen löysi sen todellisen ja parhaan vastauksen janoonsa kohdatessaan Jeesuksen. Vain Hän voi todella täyttää syvimmän rakkaudenkaipuun sisimmässämme! Rukoillaan, että ihmiset löytäisivät totuuden janoonsa nykypäivänäkin! Room. 12:2, Joh 14:6
VastaaPoista