Miellyttämisestä

Pyrin usein miellyttämään ihmisiä. Usein se tapahtuu aivan automaattisesti ja jälkeenpäin vasta tajuan, että tulipa taas miellytettyä ihmisiä. Tietyissä tilanteissa ja usein se onkin hyvä asia pyrkiä olemaan ihmisille mieliksi, mutta ei aina. On myös tilanteita, joissa ei pitäisi olla ihmisille mieliksi vaan pikemminkin Jumalalle.

”Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi erotetuiksi synagogasta, sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.” Joh. 12:42-43

Miellyttämiseen liittyykin läheisesti ihmisten kunnian hakeminen. Hallitusmiehet eivät tunnustaneet uskoaan Jeesukseen, koska heille ihmiskunnia oli rakkaampi kuin Jumalan kunnia. Kuinka tunnistankin tämän itsestäni! Usein kun voisin ja minun tulisi tunnustaa uskoni, en sitä tee, koska haen ensisijaisesti ihmisten kunniaa ja hyväksyntää. Pyrin miellyttämään ihmisiä ohi Jumalan tahdon. ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan.”Room.7:19

Usein päässäni kuvittelen ja oletan, mitä ihmiset haluavat kuulla minulta ja miten he tahtovat minun käyttäytyvän. Oletan, että ihmiset eivät tahdo kuulla mitään Jeesuksesta enkä siis kerro, koska miellytän ihmisiä ja haen heidän kunniaansa. Olen siis hiljaa, kun minun pitäisi puhua. En kerro evankeliumia – ilosanomaa vanhemmilleni, koska oletan, että he eivät halua kuulla. Eivätkä ihmiset usein haluakaan kuulla Jeesuksesta, eivätkä puhua uskosta – siinä oletukseni usein osuukin oikeaan. Mutta juuri sitä he tarvitsisivat eniten. Ihmiset tarvitsevat Jeesusta, heidän täytyy saada kuulla evankeliumi, kuulla, jotta voivat uskoa! Enemmän tulisi miettiä sitä mitä ihmiset tarvitsevat kuin mitä he itse haluavat. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” sanoivat apostolitkin, kun ylipapit ja neuvosto kielsivät heitä opettamasta Jeesuksen nimessä. (Apt.5:29) Enemmän tulee miellyttää Jumalaa kuin ihmisiä, enemmän tulee etsiä kunniaa Jumalalta, eikä ihmisiltä.

”Kuten olemme ennenkin sanoneet, niin sanon nyt taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.

Ihmisiäkö minä nyt taivuttelen puolelleni vai Jumalaa? Tai pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Enhän minä ole sitä keneltäkään ihmiseltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen ilmestyksessä Jeesukselta Kristukselta.” Gal.1:9-12

Yksi suurimmista syistä miksi en kerro Jeesuksesta ja evankelioi, on siis se, että tahdon miellyttää ihmisiä. Evankeliumi kun ei ole ihmismielen mukaista ja ihmiset eivät halua kuulla sitä, joten miellytän ihmisiä ja jätän kertomatta, auts. Miellytän taas ihmisiä, en Jumalaa. Siispä:

”saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita ja kehota, kaikin tavoin kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen.” 2.Tim.4:2-4

Ihmiset eivät halua kuulla. He haalivat opettajia, jotka miellyttävät heitä. Mutta ihmiset tarvitsevat Jeesusta. Kunpa emme niinkään miellyttäisi ihmisiä vaan pikemminkin rakastaisimme heitä.  Rukoillaan siis, että voisimme tässä asiassa miellyttää Jumalaa, eikä ihmisiä. Ei kuitenkaan lain alta vaan armon riippukeinusta käsin.

Tämä on hyvä tunnistaa ja tunnustaa ja kääntyä.

 ”Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän herramme, kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia mutta lihalla synnin lakia. Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”Room.7:24-8:2

-Manna